3.11.2012

Mietteitä matkan varrelta

Olen viimesien viikkojen aikan kuunnellut hyvin paljon musiikkia. Musiikkimakuni vaihtelee mielialojen mukaan ja viimeaikoina olen kuunnellut paljon rokkia. Ihan tällasta nykyaikaista hieman rajumpaakin välillä jotta vävypokakin ihmetteli onko anoppi ihan höpsähtänyt:)).


Työkaverin kanssa oltiin viikolla konsertissa kuuntelemassa Sladea. Yhtyeen kokoonpano oli tosin muuttunut alkuperäsestä mutta ei se juuri haitannut. Konserti oli sitä mitä odotimme ja mukaan mahtui muutamia tosi hitaita ja kauniita kappaleita.


Rokin vastapainoksi olen tänään sitten kuunnellut rauhallista musiikkia ja selatessani niitä tuli vastaan tämä kaunis hengellinen laulu

 
Tätä kuunnelllessani ajatuksen palasivat yli 20 vuotta taaksepäin.
Asuimme silloin Etelä- Ruotsissa, Mariestadissa.
Oli joku koulun juhlatilaisuus, mikä pidettiin kirkossa ja poikani Tonyn piti esiintyä siellä luokkatoverinsa kanssa.
Pojat ovat toki musikaallisia mutta siinä iässä he eivät juuri lauleskelleet kotona.
 
Tonyn luokkatoveri oli oli sairastunut, eikä voinutkaan tulla kirkkoon silloin ja uskoin ettei poikani yksin ala kyllä laulamaan. Toisin kuitenkin kävi ja hän tosiaan lauloi laulun yksin!
 Laulu oli kaunis ja sellanen ,mitä en aiemmin ollut kuullut ja Tony lauloi sen niin kauniisti että minulla tuli itku!
 
Kuten moni varmaan jo arvaa, se laulu on tämä ylläoleva ,mutta vain suomalaisena versiona, mistä en enää muista kun sanan sieltä täältä. Sävelenkin olin jo unohtanut, mutta kun kuulin tämän laulun, tuli kaikki hyvin elävästi mieleeni.
 
Seuraavan kerran kuulinkin sitten hänen laulavan vasta veljensä häissä:).

6 kommenttia:

  1. Se on kyllä jotenkin niin liikuttavaa, kun kuulee oman lapsensa laulamassa ja kauniisti vielä.
    Itku tulee varmasti.
    Mun tyttöni myös lauloi äitini hautajaisissa kirkossa niin kauniin laulun ja joutui vielä itse soittamaan urkuja, joita ikinä ei ollut ennen soittanut.
    Kanttori ei osannut soittaa sitä kappaletta.
    Ja tyttö soitti ja lauloi itku kurkussa, mutta niin kauniisti, että itkin koko ajan, vaikka muutenkin kyllä olisin itkenyt.-
    Mutta se herkisti vielä enemmän, kun tyttö lauloi niin kauniin laulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sellasessa tilanteessa vielä ja oma tytär soittaa ja laulaa niin takuulla tulee itku vaikka kenelle. Siinä on jotain erityiden herkkää kun oma lapsi laulaa, mutta yleensäkkin lasten laulu on aivan ihanaa kuunneltavaa, enkä kyynelittä voi niitä kuunnella.

      Poista
  2. Voi, itkusi ymmärrän hyvin. Minkäs liikutukselleen mahtaa. Hyvää tätä päivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin voi. Lapset seuraavatkin minua aina sivusilmällä kun tulee tuontyyppisiä tilanteita. He osaavat odotaa että alan heti kyynelehtiä.
      Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Minä olen myös sellainen itkupilli, että itken on sitten iloinen tai surullinen tapahtuma. Meillä muksut ovat perineet lauluäänensä vanhemmiltaan (sitä ei siis ole),joten eivät ole paljon julkisesti laulelleet. Paitsi nuorin, joka huumorimielellä kaverinsa kanssa esitti räppiä koulun juhlissa ;D Olisi ihana osata laulaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on kyllä hyvät laulunäänet mutta eivät ne nin innokkaita ole julkisesti laulamaan. Itsekkin laulaisin niin mielelläni ja tutummassa porukassa karaokea laulankin. Ääni on mitä on mutta en anna sen haitata:)).

      Poista