22.2.2013

Valokuvatorstai/275.haaste

 

 
Tällä viikolla hevonen on ollut kaikkien huulilla ja myös monen vatsalaukussa. Senpä vuoksi ammennamme inspiraatiota Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)
 
 
 
 
 

8 kommenttia:

  1. Niin kesäiset
    ihanat heppaset
    ja kaurapelto.
    Voiko olla
    kauniimpaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kuvittelija! Hevosissa ja viljapelloissa on sitä lapsuusaikojen tunnelmaa.

      Poista
  2. Hienosti olet haasteen tehnyt tänne.
    Hepat ovat niin ihania ja kesä tulee niin mieleen viljapellosta.
    Tuli lapsuuden aikainen muisto mieleen, kun siellä viljan joukossa juostiin, vaikka oltiin kielletty sinne menemästä, mutta se oli jotain sellasta, että se vaan piti saada kokea. Siellä oli niin piilossa, kuin olla voi, kun oli niin pieni vasta ja ihana oli tuntea viljan varret poskissaan ja käsissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka!
      Niin mekin tektiin lapsena. Ei siinä kiellot paljoa auttanu kun oli se niin mukva tehä niitä polkuja sinne viljaviidakkoon:)).

      Poista
  3. Ihana viljapelto ja nuo hepat :)

    VastaaPoista
  4. silmä lepää niin hepoissa kuinkaurapellossakin. onko pikkuinen lapsenlapsesi? lapsista on niin mieluista saada ruokkia eläimiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona!
      Lapsi kuvassa on erään tuttavani lapsi, mutta voisi kyllä ikänsä ja hieman hiuksienkin perusteella olla oma lapsenlapseni;).

      Poista