25.12.2016

Jouluun on päästy

Aatto meni ja kohta nuyös joulupäivä. Aaton vietimme pojan luona ja huomenna tulee tytär perheensä kanssa ja vietetään tavallaan toinen aatto.
Siinä se on joulu ja joulun tuntu kun viettää aikaa lastensa kanssa.
Jokainen suurpyhä tai merkkipäivä tuo ajatuksen että onko se viimeinen, minkä saan viettää nuoremman poikani kanssa ja siksi kaikki sellainen  tulee entistäkin tärkeämmäksi.
Poikani syöpä on pahentunut pikkuhiljaa mutta hänellä on valtava tahdonvoima taistella sairautta vastaan. Itse olen murtunut monta kertaa, mutta kun näen hänen voiman ja uskon tulevaisuuteen, saan taas uutta voimaa jatkaa.
Olen kutonut sukkia oikein urakalla, jolulahjaksi ja toisaalta ihan henkisen terveyden takia, että on muuta ajattelemista välillä.
Valokuvaus on toki jäänyt vähiin kun ei paljoa jaksa liikkua. Pitäisi yrittää parantaa sitä tulevana vuotena, sillä jos oma terveys menee, ei jaksa muitakaan auttaa.
Olen nyt eläkelläinen että aikaa pitäisi olla kunhan riittäisi innostusta.. saarelaiset kyllä hirveästi kannustavat minua siinä asiassa että tuntuu ihan hyvältä silleen.
Valokuvaus ja erityisesti käsityöt pitävät minun henkisen tasapainon jotakuinkin koossa, muuten ajattelisin vain poikani sairautta ja mitä se voi tuoda tullessaan.

Mutta tässä tunnelmissa mennään ja vaikka mietin usein myös blogiani ja teitä kaikia jotka täällä olette, en oikein jaksa paljoa täällä olla.
Toivon että voitte hyvin  ja olette terveinä.

 Hyvää uutta vuotta kaikille!

5 kommenttia:

  1. Hei Rauni onhan sinulla nyt raskasta, ikävä että sinun poikasi on sairastunut vakavasti Toivotaan että sairaus kääntyisi parempaan päin ihmeitä aina tapahtuu.Sinulle voimia kovasti<3

    VastaaPoista
  2. Sanoja ei tahdo löytyä silloin kun ollaan näin vakavien asioiden äärellä. Voimahali sinulle.

    VastaaPoista
  3. Toivon teille sinne jokaiselle parempaa vuotta 2017!
    Olen sulta vähän odottanut jotain viestiä,mutta ymmärrän kyllä, jos et jaksa kirjoitella.
    Voimia sinne sulle ja muistan rukouksissani myös teitä siellä!
    Elät nyt todella raskasta aikaa, mutta aina on silti toivoa, uskotaan siihen, ei muutakaan voi!

    VastaaPoista