22.6.2018

Hyvää Juhannusta!

Ollaan päästy juhannukseen. Lumet on sulaneet ja kesä tullut. On ollut lämmintä ja sääskiäkään ei ole ollut paljoa olenkaan. Tuossa pikkulammessa on joutsenpari tehnyt poikaset ja justiin ehittiin ottaa kuvat ennenkuin ne lähtivät sieltä. Ei pääse oikein lähelle joten kuvat ovat epätarkkoja mutta kyllä siitä näkee joutsenet ja kiven päällä olevat jonkun muun linnun poikaset.
Muuten elämä menee eteenpäin pikkuhiljaa. Mieheni haimasyöpä todettiin kuitenkin hormonalliseksi, joka ei ole yhtä vaarallinen. Elinaikaa on pitemmästi. Miehen veljen hautajaisissa oltiin viimepyhänä ja myös hänen sisarellaan on todettu levinnyt syöpä, joten uudet hautajaiset saattavat ola hyvinkin pian. Jotenkin sitä alkaa olla turta kaikelle, elämä nyt vain on tällaista kun se on alkaneut menemään. Yllätyn enää iloisista uutisista ja niitä ei niin paljoa ole. On kuitenkin 2 lastani ja lapsenlapset ja sisareni joita lähdemme tervehtimään viikon päästä. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toistanne! <3

18.5.2018

Kesää kohti

Puolisen vuotta on kulunut poikani kuolemasta. Edelleenkin on elämäni yhtä rikkinäistä ja kaipaus on valtava. Unilääkkeiden kanssa pystyn yöni nukkumaan muuten valvon ja mietin, enkä pääse sen pitemmälle.. en tiedä milloin tämä elämä muuttuu helpommaksi, nyt se kuitenkin on vain pahentunut. Uutta murhetta entisten lisäksi. Hiukset irtoaa päästä ja se on ilmeisesti tämäm surun ja stressin aiheuttamaa. En ole käynyt lääkärissä, enkä usko että sieltä apua löytäsin mihinkään. Unilääkkeitä olen saanut ilman fyysistä kontaktia, pienellä paikkakunnalla huhut kiertävät, ei tarvita aina henkistä kontaktia kun tietää toisen tilanteen.

Kesä on tulosssa, pitkän ja synkän talven jälkeen aurinko paistaa ja sulattaa lumet. Täällä kesän tulo oli myöshässä kun oli niin paljon lunta mutta nyt alkaa olla jo aika vihreää vaikka vieläkin löytyy lunta sieltä täältä, missä sitä on ollut kasoissa. Käyn poikani haudalla usein ja kohtapuoliin pitäisi hautakivenkin tulla. Talvella sitä ei olla voitu laittaa, vaan puinen risti on saanut korvata hautakiven.


Elämä menee eteenpäin mutta oma elämäni on jotenkin pysähtynyt. Ennen pelkäsin kuolemaa, nyt odotan sitä!

20.10.2017

Elämäni raskain syksy

Nyt on tapahtunut se pahin, mitä olen kauan pelännyt. Huomenna tulee viikko siitä kun rakas poikani nukkui pois pitkän sairausajan jälkeen. Jollain tapaa olen viikon selvinnyt läpi mutta kipu ja ikävä on sanoin kuvaamaton.
Edessä on vielä hautajaiset ja sitten tulevaisuus ilman rakasta lastani. Päivän kerrallaan mennään eteenpäin ja ehkä joskus vielä kykenen iloitsemaan elämästä.....

Hyvää syksyn jatkoa, alkavaa talvea.. teille jokaiselle. Pitäkää huoli toinen toisistanne ja iloitkaa jokaisesta hetkestä, minkä saatte viettää rakkaittenne kanssa!


25.12.2016

Jouluun on päästy

Aatto meni ja kohta nuyös joulupäivä. Aaton vietimme pojan luona ja huomenna tulee tytär perheensä kanssa ja vietetään tavallaan toinen aatto.
Siinä se on joulu ja joulun tuntu kun viettää aikaa lastensa kanssa.
Jokainen suurpyhä tai merkkipäivä tuo ajatuksen että onko se viimeinen, minkä saan viettää nuoremman poikani kanssa ja siksi kaikki sellainen  tulee entistäkin tärkeämmäksi.
Poikani syöpä on pahentunut pikkuhiljaa mutta hänellä on valtava tahdonvoima taistella sairautta vastaan. Itse olen murtunut monta kertaa, mutta kun näen hänen voiman ja uskon tulevaisuuteen, saan taas uutta voimaa jatkaa.
Olen kutonut sukkia oikein urakalla, jolulahjaksi ja toisaalta ihan henkisen terveyden takia, että on muuta ajattelemista välillä.
Valokuvaus on toki jäänyt vähiin kun ei paljoa jaksa liikkua. Pitäisi yrittää parantaa sitä tulevana vuotena, sillä jos oma terveys menee, ei jaksa muitakaan auttaa.
Olen nyt eläkelläinen että aikaa pitäisi olla kunhan riittäisi innostusta.. saarelaiset kyllä hirveästi kannustavat minua siinä asiassa että tuntuu ihan hyvältä silleen.
Valokuvaus ja erityisesti käsityöt pitävät minun henkisen tasapainon jotakuinkin koossa, muuten ajattelisin vain poikani sairautta ja mitä se voi tuoda tullessaan.

Mutta tässä tunnelmissa mennään ja vaikka mietin usein myös blogiani ja teitä kaikia jotka täällä olette, en oikein jaksa paljoa täällä olla.
Toivon että voitte hyvin  ja olette terveinä.

 Hyvää uutta vuotta kaikille!

6.5.2016

Oravia on tullut lisää

Alussa näkyi täällä vain yksi orava tai ainakin yksi kerrallaan. Eihän noista paljoa kaukaa eroita onko ne yksi  ja sama vai useampia.
Nyt kuitenkin näin 3 ainakin kerralla, vaikkakin yksittelen ne tulivat esittäytymään.





Tällä oravalla oli nenässä jotain outoa, olisiko joku puraissut tai muuta? Ei minusta ainakaan ihan normaalilta näytä






25.4.2016

Orava aamupalalla..

Oravia ei niin usein ole ruokintapaikalla näkynyt, eikä niile oikein ole ollutkaan siellä sopivaa ruokaakaan. Kuitenkin yhtenä aamuna huomasin siellä tämän suloisen pikku oravan.
En ehtinyt aamukahvia jomaan kun tuli kiire kuvaamaan tätä pikkusta.











17.4.2016

Talitintit ja punarinta

Talven aikaan ei lintulaudalla käynyt kovin montaa lajia mutta talitiaisia oli välillä hyvinkin paljon. Välillä ne taas häipyivät pikiksi ajoiksi, jotta luultiin ettei ne enää tulekkaan.




Syystalvesta tintit kaiken aikaa yrittivät tulla sisälle (en tajua miksi?) Monesti vain kopsahti ikkunaan kun ne lensivät pahki. Muutaman kerran niitä onnistui avonaisesta ikkunasta päästä sisälle ja silloin niille tuli hirveä paniikki päästä ulos. Yksi pikkuinen lensi ikkunaan sellasella voimalla että pyörtyi. Kannoimme sen ulos ja serasimme miten käy. Olin huolissani etten meinannut muistaa ottaa kuviakaan. Siiten ei meinnnut löytyä kameraakaan ,mutta lopulta ehin kuitenkin napata kuvan ennenkuin se lähti lentoon.




Nyt kevätpuoleen sitten on ilmaantunut uusia lajeja ja on kiva tutkiskella mitä ne ovat. Joitakin on vaikea saada kuvaan, kun ne ovat niin maan värisiä ja  muutenkin hankalassa paikassa. Toiset sitten vain piipahtavat nopeasti eikä aina huomaa milloin ne sattuvat olemaan käymässä.

Tässä yksi maan värinen, jota en tiedä mikä se on. Ei tästä niin hyvin saa selvää muutenkaan.


Tämä on Punarinta, joita käy silloin tällöin pikasesti. Yhden kuvan kuitenkin ennätin saamaan.






15.4.2016

Käpytikka lintulaudalla

Tikat ovat myös niitä lintuja joita olen saanut ihailla vain kaukaa. Kun ne ilmaantuivat lintulaudalle, oli suuri elämys vain saada katsoa niitä. Onnistuin kuitenkan saamaan muutaman kuvankin.








13.4.2016

Punatulkkuja ja naapurin kisssa

Olen aina ihaillut noita punatulkkuja, mutta en niitä erikoisemman lähelle ole koskaan päässyt. Olin todella iloinen kun yhtenä aamuna huomasin niitä lintulaudallani (tai paremminkin maassa lintulaudan luona.









Meidän piha-alueella kulkee paljon kissoja ja yhteistä niille on että tuppaavat jaakaaman lintulaudalla käyviä lintuja.
Yleensä linnut välittömästi häipyvätkin sitten kun kissa on läheisyydessä.

Kevättä rinnassa taisi olla tällä kissalla, joka vain makoili tyytyväisenä veneeen vieressä auringon paisteessa, eikä muuta kun sivusilmällä vilkaisi lähettyvillä kulkevia lintuja.