On kulunut useita vuosia siitä kun viimeksi olin täällä. Unohdin jo koko blogin, kunnes se ihan vahingossa tuli vastaan ja huomasin että se on vielä olemassa.

Elämäni pysähtyi siihen kun poikani kuoli, mutta pikkuhiljaa olen saanu elämänhalut takaisin.

Jäin varhaiseläkkeelle, kun terveys petti, mutta nykyisin olen jo ihan tavallisella eläkkeellä.

Aika kuluu nopeaan, vaikkei töissä olekkaan. Aina löytyy jotain tekemistä.

Valokuvausta ei niin paljoa tule harrastettua enää, kun liikkuminen luonnossa on käynyt vaikeammaksi ja toisaalta minun lempikameranikin meni rikki. Sen sijaan teen paljon käsitöitä, luen, kuuntelen musiikkia ja sellasta.

Tässä kuitenkin pari kuvaa kesäajalta kun lomailtiin Mikkelissä . Jostakin matkan varrelta Suomen kaunista luontoa.😊

Kevät on tullut ja jäät lähteneet, niin että nyt voi kesä tulla.

Kävin pitkästä aikaa kävelemässä metsätietä pitkin tutkimassa, miten pikälle kevät on ehtinyt.

Puissa on pienet lehden alut ja maa viehertää enemmän tai vähemmän.

Rentukat on alkaneet kukkimaan  ja mikä parasta, käki kukkui !😊

Tässä pari kuvaa lähistöltä, meren rannalta.

 

Terveiset Seskaröstä! 

Aikaa on kulunut siitä, kun täällä viimeksi olin, mutta jotenkin tuntuu, että aika on ollut pysähdyksissä. Vastahan minä täällä olin, mutta huomaan että olen jo melkein unohtanut, miten tätä sivua käytetään. 

 Niin, aikaa on kulunut, elämä menee eteenpäin tavalla tai toisella. Entiseen ei ole paluuta, niin paljon on asioita tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa. Yritän kuitenkin löytää jotain, mikä antaa elämään sisältöä ja tarkoitusta. Nyt corona-aikana on kaikki entistä hankalampaa, kun Suomeenkaan ei pääse niin helposti. Tässä asutaan melekein rajan pinnassa ja silti en ole Suomen puolella käynyt kohta kahteen kuukauteen. Siihenkin on tavallaan kuitenkin alkanut tottua ja inhoan sitä coronatestiä niin paljon, etten meinaa menneäkkään, ennenkuin rajat aukeaa normaalisti. Tällä viikolla saamme toisen coronarokotuksenkin, jotta pääsee sitten pitkästä aikaa vähän liikkumaan muuallakin kun kun pakollisilla asioilla. 

 Kevät on tullut tännekkin, mutta nyt on ollut erittäin kylmää ja sateista, ei kuitenkaa lunta ole satanut, niinkuin vähän pohjoisempana. Ostin orvokkeja Janin haudalle ja muutaman tuohon etupihallekkin laitoin. Sen lisäksi pintaan on noussut jo muutamia monivuotisia kukkalajeja ja pelkäsin tosiaan että halla ne vie. 

 Valokuvausta ei isommin ole tullut harrastettua kun lempikamerani ei ole enää kunnossa ja muutenkin on liikkuminen terveydenkin puolesta ollut vaikeampaa. Viikko sitten tehtiin premiääri ja muutama kuva tuli otettua, ehkä niitä sitten tulee enenmmän kesän mittaan. 

 Muuten olen käsitöitä tehnyt valtavasti. Olenpa jopa kutonut itselleni ja tyttären tytölle villapaidan. En ikinä ole sellaisia ennemmin kutonut, niin että olin tosi iloinen kun onnistuin saamaan ihan asiallisen näköisetkin vielä. Pistän tässä kohtapuoliin kuvia aikaansaannoksistani tuonne käsityösivulleni. 

Jotenkin tunnen itseni ihan vasta-alkajaksi tässä hommassa näinkin pitkän ajan jäljeen, mutta eiköhän se siittä pikkuhiljaa ala muistua mieleeni miten tämä homma toimii......

Hyvää Juhannusta!

Ollaan päästy juhannukseen. Lumet on sulaneet ja kesä tullut. On ollut lämmintä ja sääskiäkään ei ole ollut paljoa olenkaan. Tuossa pikkulammessa on joutsenpari tehnyt poikaset ja justiin ehittiin ottaa kuvat ennenkuin ne lähtivät sieltä. Ei pääse oikein lähelle joten kuvat ovat epätarkkoja mutta kyllä siitä näkee joutsenet ja kiven päällä olevat jonkun muun linnun poikaset.
Muuten elämä menee eteenpäin pikkuhiljaa. Mieheni haimasyöpä todettiin kuitenkin hormonalliseksi, joka ei ole yhtä vaarallinen. Elinaikaa on pitemmästi. Miehen veljen hautajaisissa oltiin viimepyhänä ja myös hänen sisarellaan on todettu levinnyt syöpä, joten uudet hautajaiset saattavat ola hyvinkin pian. Jotenkin sitä alkaa olla turta kaikelle, elämä nyt vain on tällaista kun se on alkaneut menemään. Yllätyn enää iloisista uutisista ja niitä ei niin paljoa ole. On kuitenkin 2 lastani ja lapsenlapset ja sisareni joita lähdemme tervehtimään viikon päästä. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toistanne! <3

Elämäni raskain syksy

Nyt on tapahtunut se pahin, mitä olen kauan pelännyt. Huomenna tulee viikko siitä kun rakas poikani nukkui pois pitkän sairausajan jälkeen. Jollain tapaa olen viikon selvinnyt läpi mutta kipu ja ikävä on sanoin kuvaamaton.
Edessä on vielä hautajaiset ja sitten tulevaisuus ilman rakasta lastani. Päivän kerrallaan mennään eteenpäin ja ehkä joskus vielä kykenen iloitsemaan elämästä.....

Hyvää syksyn jatkoa, alkavaa talvea.. teille jokaiselle. Pitäkää huoli toinen toisistanne ja iloitkaa jokaisesta hetkestä, minkä saatte viettää rakkaittenne kanssa!

Oravia on tullut lisää

Alussa näkyi täällä vain yksi orava tai ainakin yksi kerrallaan. Eihän noista paljoa kaukaa eroita onko ne yksi  ja sama vai useampia.
Nyt kuitenkin näin 3 ainakin kerralla, vaikkakin yksittelen ne tulivat esittäytymään.

Tällä oravalla oli nenässä jotain outoa, olisiko joku puraissut tai muuta? Ei minusta ainakaan ihan normaalilta näytä

Orava aamupalalla..

Oravia ei niin usein ole ruokintapaikalla näkynyt, eikä niile oikein ole ollutkaan siellä sopivaa ruokaakaan. Kuitenkin yhtenä aamuna huomasin siellä tämän suloisen pikku oravan.
En ehtinyt aamukahvia jomaan kun tuli kiire kuvaamaan tätä pikkusta.

Talitintit ja punarinta

Talven aikaan ei lintulaudalla käynyt kovin montaa lajia mutta talitiaisia oli välillä hyvinkin paljon. Välillä ne taas häipyivät pikiksi ajoiksi, jotta luultiin ettei ne enää tulekkaan.

Syystalvesta tintit kaiken aikaa yrittivät tulla sisälle (en tajua miksi?) Monesti vain kopsahti ikkunaan kun ne lensivät pahki. Muutaman kerran niitä onnistui avonaisesta ikkunasta päästä sisälle ja silloin niille tuli hirveä paniikki päästä ulos. Yksi pikkuinen lensi ikkunaan sellasella voimalla että pyörtyi. Kannoimme sen ulos ja serasimme miten käy. Olin huolissani etten meinannut muistaa ottaa kuviakaan. Siiten ei meinnnut löytyä kameraakaan ,mutta lopulta ehin kuitenkin napata kuvan ennenkuin se lähti lentoon.

Nyt kevätpuoleen sitten on ilmaantunut uusia lajeja ja on kiva tutkiskella mitä ne ovat. Joitakin on vaikea saada kuvaan, kun ne ovat niin maan värisiä ja  muutenkin hankalassa paikassa. Toiset sitten vain piipahtavat nopeasti eikä aina huomaa milloin ne sattuvat olemaan käymässä.

Tässä yksi maan värinen, jota en tiedä mikä se on. Ei tästä niin hyvin saa selvää muutenkaan.

Tämä on Punarinta, joita käy silloin tällöin pikasesti. Yhden kuvan kuitenkin ennätin saamaan.

Käpytikka lintulaudalla

Tikat ovat myös niitä lintuja joita olen saanut ihailla vain kaukaa. Kun ne ilmaantuivat lintulaudalle, oli suuri elämys vain saada katsoa niitä. Onnistuin kuitenkan saamaan muutaman kuvankin.

Punatulkkuja ja naapurin kisssa

Olen aina ihaillut noita punatulkkuja, mutta en niitä erikoisemman lähelle ole koskaan päässyt. Olin todella iloinen kun yhtenä aamuna huomasin niitä lintulaudallani (tai paremminkin maassa lintulaudan luona.

Meidän piha-alueella kulkee paljon kissoja ja yhteistä niille on että tuppaavat jaakaaman lintulaudalla käyviä lintuja.

Yleensä linnut välittömästi häipyvätkin sitten kun kissa on läheisyydessä.

Kevättä rinnassa taisi olla tällä kissalla, joka vain makoili tyytyväisenä veneeen vieressä auringon paisteessa, eikä muuta kun sivusilmällä vilkaisi lähettyvillä kulkevia lintuja.