Runotorstain ja valokuvatorstain aiheena oli "Syksy".
Tässä vastaus molempiin, yhdessä ja erikseen...
(Sekä runo että kuvat ovat aikaisempaa tuotantoa jotta olen saattanut käyttää niitä jo edellisessä blogissani)
(Sekä runo että kuvat ovat aikaisempaa tuotantoa jotta olen saattanut käyttää niitä jo edellisessä blogissani)
Klikkaamalla kuvia, saat ne isommaksi.
Yökaste maahan jo lankeaa,
on ilmassa syksyn tuntu,
Turvemättäältä hentona kurkistaa
kukat hauraat kuin morsiushuntu.
Kylläpäs oli kaunis ja tunnelmallinen runo. Osaat riimitellä niin että rytmi pysyy. Se on hieno taito se! Piti lukea tuo runo oikein moneen kertaan ja makustella tunnelmaa.
VastaaPoistaNiin todella kaunis runo!
VastaaPoistaSulla on kyllä kirjoittamisen lahja!
Kauniit kuvatkin olivat!
Upeat on kuvatkin, runosta puhumattakaan!
VastaaPoistaUpea runo ja kuvat hiljentävät ja vievät takaisin johonkin sellaiseen aikaan jota ei ehkä ole ollutkaan, mutta jonka ainakin olisi pitänyt olla.
VastaaPoistaRunossa tunteellista elämän syksyä.Vetten päälläkulku kuuluu siihen ehdottomasti yhteen. Maisemakuva on kaunis. Koivussa upeaa hehkua, lähempi kuvaus olisi mahdolisesti tehnyt sen mielenkiintoiisemmaksi.
VastaaPoistaLukijapiirisi näkyy olevan vielä pieni, joten hyppäsin mukaan :)
Pysähdyin ihailemaan tuota ensimmäistä kuvaa, enkä ensin huomannut edes muita. Siinä on jotain hyvin runollista itsessään.
VastaaPoistaJohanna, Harakka, Tapsu, Deme, Kaari3 ja Pulmu: Kiitos Kovasti teille kaikille kommenteistanne!!
VastaaPoistaKaari3: Tuo käyttäjäraati-systeemi on mulle vielä hieman vierasta mutta kiva kun "hyppäsit mukaan"!
Toka säkeistö puhdasta anapestia, teitkö tarkoituksella vai tuliko se luonnostaan? :) Tykkään näistä runoista missä on selvä poljento.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Elmo Tuli! Anapestista en tiedä sanoa kun en ymmärrä koko sanaa:=). Uskosin kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitit. Tässä on yhdistettynä luonto ja ihminen ja syksy tuo mieleen surun , kuoleman ja jonkin kauniin asian loppumisen. Luonto muuttuu eri vuodenaikoina,keväällä luonto herää eloon, kesällä kukat kukkivat ja on lämmintä ja kaunista. Syksyllä luonto vähitellen kuolee ja kaikki kaunis katoaa, ainakin hetkeksi.Tällaista tapahtuu myös ihmisen elämässä, surua ja iloa vuoronperään. En tiedä jos selvensi yhtään mutta.... tein siis sen tarkotuksella:=).
VastaaPoistaIhastuin hienoihin valokuviisi. Varsinkin tuo "vasten auringon siltaa" kuva herttää paljon tunteita. Kuin myös tuo tunturi ja puro/joki -kuva, tosin erilaisia.
VastaaPoistaKaunis runo, tykkäsin.
VastaaPoistaSyksyn upeat kuvat.
Kiitos Ari ja arleena kommenteistanne!
VastaaPoista